Etusivu » Punajäkälä

Punajäkälä

Lääkärikirja Duodecim
18.1.2015
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Punajäkälää (lichen ruber planus) tavataan eniten 20–60-vuotiailla. Sitä on monta eri tyyppiä, joista tavallisimmat ovat tavallinen punajäkälä, limakalvojen punajäkälä «Limakalvojen punajäkälä»1 ja krooninen, paksukarstainen, hypertrofinen punajäkälä. Muista alamuodoista käsitellään tässä artikkelissa lyhyesti vain lichen planopilaris, karvatuppien punajäkälä. Punajäkälän syytä ei tunneta. Ainakin limakalvojen punajäkälä kuulunee ns. autoimmuunitauteihin «Autoimmuunisairaudet»2, joissa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Tavallinen punajäkälä parantuu itsekseen yleensä kahdessa vuodessa, mutta limakalvojen punajäkälä ja paksukarstainen punajäkälä ovat kroonisia ja kestävät vuosia, joskus kymmeniä vuosia. Muutkin alamuodot ovat tavallisesti kroonisia.

Oireet

Tavallisessa punajäkälässä iholle ilmestyy sinipunervia, laakeita näppylöitä, jotka saattavat sulautua yhteen laajemmiksi alueiksi. Niiden pinnalla voi nähdä vaaleaa, hentojuovaista verkkoa. Tyyppipaikat ovat ranteiden sisäsivut (kuva «Punajäkälä ranteessa»1), nilkat (kuva «Punajäkälä nilkassa»2), ristiselkä (kuva «Punajäkälä pakaravaon seudussa»3) ja kainalot (kuva «Punajäkälä kainalossa»4). Kutina on kohtalaista, harvoin kovaa. Taivealueilla ihottuma on usein soikeita tai rengasmaisia, sinipunervia, ruskeita tai harmaita läiskiä (kuva «Nivustaipeen punajäkälä»5). Punajäkälä ilmaantuu usein ihonaarmuihin. Kämmenissä ja jaloissa voi ihottumaan liittyä nesterakkuloita. Paksukarstaisessa, hypertrofisessa punajäkälässä varsinkin säärien etupuolelle kehittyy paksuja, kovasti kutiavia kyhmyjä ja läiskiä (kuva «Punajäkälä säären iholla»6). Suun limakalvo-oireita on samanaikaisesti kolmella neljästä. Poskissa, ikenissä tai kielessä on vaaleaa kuvioitusta ja matalia haavapintoja (kuva «Punajäkälä posken limakalvolla»7). Kymmenesosalla punajäkäläpotilaista on tulehdus myös kynsivalleissa. Se huonontaa kynsien kasvua ja aiheuttaa niihin pitkittäisiä uurteita (kuva «Punajäkälän kynsimuutoksia»8).

Lichen planopilaris on karvatuppien tauti «Arpeuttava kaljuus (alopesia, hiustenlähtö)»3. Karvatupen suun ympärille kehittyy sinipunainen turvotus (kuva «Punajäkälä selän karvatupissa»9), ja lopputuloksena on usein pysyvä hiuksen tai muun karvan häviäminen. Hiusrajan arpeuttava kaljuus (frontal fibrosing alopecia) saattaa liittyä punajäkälään.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä ihottuman ulkonäön perusteella. Taudinmääritys varmistetaan tarvittaessa koepalan avulla. Muita tutkimuksia ei tarvita. Paksukarstaisen punajäkälän syylämäisistä kyhmyistä on tarvittaessa otettava koepala okasolusyövän poissulkemiseksi.

Itsehoito

Tavallisen punajäkälän häviämistä voi odotella rauhassa hoidottakin. Hydrokortisonivoide (hydrokortisonin lääkeopashaku «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p_haku=hydrokortisoni%20*voide&p_loki=e»1) hillitsee kutinaa jonkin verran ja saattaa nopeuttaa näppylöiden parantumista. Antihistamiineista ei ole apua.

Milloin hoitoon?

Jos tavallinen punajäkälä leviää laajalle ja häiritsee kutinallaan tai kosmeettisesti, on hoitoon hakeuduttava lähiviikkoina. Lääkärin hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet. Joskus yleistyneeseen punajäkälään annetaan UV-valohoitoa (kkUVB tai PUVA, ks. «UV-valohoito»4) tai sisäinen kortisonitablettikuuri.

Ehkäisy

Kun punajäkälän syytä ei tunneta, ei tunneta myöskään sen ehkäistykeinoja. Vaikka ainakin osa punajäkälätapauksista on selvästi autoimmuunitauteja, ei laukaisevia tekijöitä tunneta. Niinpä sellaistakaan tautia ei pystytä ehkäisemään.

Käytettyjä lähteitä

Goldstein BG, et al. Lichen planus. www.uptodate.com

Shiohara R, Kano Y. Lichen planus and lichenoid dermatoses. Kirjassa: Callen JP, et al (toim.) Dermatology, 2. painos, vol 1, luku 12. Mosby Elsevier 2008.