Synnytys voi alkaa supistuksilla tai lapsiveden menolla. Normaali synnytys sujuu itsestään, eikä sen kulkuun varsinaisesti tarvitse puuttua. Synnytyksen aikana seurataan sekä äidin että sikiön vointia tarkkaan, jotta häiriöt voidaan todeta ajoissa. Kätilön tehtävä on auttaa äitiä synnytyksessä seuraamalla synnytyksen etenemistä ja olemalla äidin ja vastasyntyneen tukena. Suomessa synnytykset hoidetaan pääsääntöisesti sairaaloissa, koska normaalikin synnytys voi joskus muuttua riskitilanteeksi. Tavallisen alatiesynnytyksen hoitaa kätilö. Jos synnytyksen yhteydessä tarvitaan toimenpiteitä, mukana on lääkäri. Tällainen tilanne on esim. perätilan ulosautto.
THL tilastojen mukaan Suomessa oli 23 synnytyssairaalaa vuonna 2020. Keskimäärin synnytyssairaaloissa oli 2 000 synnytystä (vaihteluväli 243–8 555). Synnytyksiä oli vuonna 2020 yhteensä 46 034 ja syntyneitä lapsia yhteensä 46 653. Synnyttäjien keski-ikä on noussut tasaisesti viimeiset vuosikymmenet. Vuonna 2020 kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,3 vuotta ja ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,6 vuotta. THL:n raportin mukaan synnytyksistä 99,4 prosenttia tapahtui sairaaloissa. Suunniteltuja kotisynnytyksiä oli syntymärekisteriin tulleiden ilmoitusten mukaan 38.
Synnytyksen käynnistyminen
Synnytyksen käynnistymisen perussyytä ei tunneta. Kohtu supistelee kivuttomasti koko raskauden ajan, mutta viimeisillä viikoilla supistukset alkavat lisääntyä ja kohdunkaula kypsyy. Synnytystä edeltää usein ohimenevä, muutamia tunteja kestävä kohdun supistelu, joka ei aina vielä merkitse synnytyksen käynnistymistä. Ns. limatulppa, jossa voi olla myös mukana verta, irtoaa kohdun suulta yleensä 1–7 vuorokautta ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä. Varsinaiset synnytyssupistukset ovat säännöllisiä ja tulevat alussa vähintään 10 minuutin välein ja sitten tihentyvät. Supistuksen aikana kohtu tuntuu kovalta ja supistus tuntuu kivuliaalta. Supistusten aikana kohdunkaula lyhenee ja avautuu, mihin voi liittyä verislimaista vuotoa.
Synnytys voi alkaa lapsiveden menolla, kun sikiökalvot puhkeavat. Useimmiten supistukset alkavat vähitellen muutaman tunnin kuluessa, mutta jos näin ei käy, supistukset käynnistetään. Tähän käytetään joko oksitosiinitiputusta tai emättimen pohjukkaan asetettavaa prostaglandiinitablettia tai geeliä.
Avautumisvaihe
Avautumisvaihe voi kestää useita tunteja, mutta vaihtelu on suuri. Avautumisvaihe on alkanut, kun supistukset ovat säännöllisiä ja kohdunsuu on avautunut 2–4 senttimetriin. Kohdunsuu avautuu täysin auki eli 10 senttimetriin, ja sinä aikana tarjoutuva osa – pää tai perä – laskeutuu lantion pohjalle. Ensisynnyttäjillä tämä vaihe kestää noin 7–9 tuntia, uudelleensynnyttäjillä vähemmän.
Synnytyksen aikana seurataan äidin verenpainetta, pulssia ja lämpöä. Sikiön vointia seurataan sykekäyrällä (kardiotokografia, KTG). Se on käytössä ajoittain tai jatkuvana lähes kaikissa synnytyksissä. Myös lapsiveden värin tarkkaileminen kuuluu seurantaan. Avautumisvaihe päättyy, kun kohdunsuu on täysin auki ja tarjoutuva osa on lantion pohjalla.
Ponnistusvaihe
Äidille tulee ponnistustarve, kun sikiön pää painaa peräsuolta ja välilihaa. Lapsi syntyy äidin ponnistaessa supistuksen aikana, avustajan tukiessa välilihaa. Tämä on tärkeää repeämien estämiseksi. Joskus väliliha joudutaan leikkaamaan. Ponnistusvaihe kestää lyhimmillään muutaman minuutin ja pisimmillään jopa pari tuntia. Joskus synnytystä nopeutetaan imukupin avulla.
Suomessa suurin osa synnyttää puoli-istuvassa asennossa, mutta myös vaihtoehtoisia asentoja ja apuvälineitä, kuten synnytysjakkaroita, voidaan kokeilla. Äiti pystyy yleensä parhaiten itse arvioimaan parhaan ponnistamisasennon.
Jälkeisten syntyminen
Lapsen synnyttyä napanuora katkaistaan 1–2 minuutin kuluessa ja lapsi annetaan äidille ihokontaktiin. Samalla kohtu supistuu nopeasti ja istukka irtoaa supistusten myötä, yleensä tunnin kuluessa (ks. Synnytyksen kolmas vaihe eli jälkeisvaihe). Istukka poistetaan vatsan päältä painaen ja samalla kevyesti napanuorasta vetäen. Tässä vaiheessa verta vuotaa keskimäärin 500 ml. Jos istukka ei irtoa, se joudutaan irrottamaan käsin, ja samalla tehdään kohdun kaavinta. Toimenpide edellyttää anestesiaa.
Kivun lievitys
Lähes kaikki synnyttäjät pitävät synnytystä kivuliaana. Kivunlievitystä kannattaa aina pyytää, jos sitä kokee tarvitsevansa. Synnytyskivun hoitovaihtoehtoja on useita: alkuvaiheessa asentohoito voi auttaa, samoin kävely tai suihkussakäynti. Kipua voidaan varsinkin synnytyksen alkuvaiheessa lievittää kipulääkkeillä tai ilokaasulla. Puudutukset ovat tehokkain tapa hoitaa kipua. Epiduraalipuudutuksen tai spinaalipuudutuksen saa nykyään jopa 80 % synnyttäjistä.
Lisätietoa
Kirjallisuutta
- Tikkanen M, Tekay A. Normaali synnytys. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 552-563.
- Ekblad U. Synnytys. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 3.10.2018.
- Sarvilinna N, Isaksson C, Kokljuschkin H, Timonen S, Halmesmäki E. Sikiön voinnin seuranta synnytyksen aikana. Duodecim 2016;132(15):1336-44.
