Raskauden kesto ja synnytyksen laskettu aika voidaan määrittää viimeisten kuukautisten alkamispäivästä, jolloin oletetaan, että kuukautiskierto on säännöllinen. Jos kierto on kovin epäsäännöllinen, ei laskettua aikaa voida määrittää kuukautisista. Lisäksi monella naisella saattaa esiintyä alkuraskauden aikana ylimääräistä veristä vuotoa (”valekuukautiset”), joten raskauden kesto varmistetaan varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa. Ultraäänitutkimuksessakin on muutaman päivän mittausvirheen mahdollisuus. Raskaus kestää keskimäärin 280 vuorokautta eli 40 viikkoa. Raskauden kesto on tapana merkitä täysinä viikkoina ja päivinä, esimerkiksi 35+4, jolloin on menossa 36. raskausviikko.

Raskauden alku lasketaan viimeisten kuukautisten ensimmäisestä päivästä. Hedelmöityksen tapahtuessa ollaan jo siis jo raskausviikolla 2. Raskaus voidaan jakaa kolmanneksiin eli trimestereihin.

Ensimmäisellä raskauskolmanneksella eli raskausviikoilla 0–13 kehittyvät kaikki sikiön tärkeät elimet ja rakenteet. Istukka alkaa toimia mutta ei ole vielä täysin kypsä. Tavallisia oireita ovat pahoinvointi, väsymys ja rintojen arkuus. Raskaana olevalle tarjotaan sikiön ultraäänitutkimus raskausviikoilla 10–14.

Toisella raskauskolmanneksella eli raskausviikoilla 14–27 sikiö kasvaa nopeasti ja eri elinjärjestelmät kypsyvät. Sikiön liikkeet alkavat tuntua noin 16. –20. raskausviikolla. Ensisynnyttäjä tunnistaa liikkeet yleensä pari viikkoa myöhemmin kuin uudelleensynnyttäjä. Odottajan vointi voi olla energisempi kuin alkuraskaudessa. Sikiön rakenneultraäänitutkimus ajoittuu toiseen kolmannekseen viikoille 18–22.

Kolmas raskauskolmannes kestää raskausviikosta 28 synnytykseen. Tänä aikana sikiön paino kolminkertaistuu. Sikiön keuhkot kypsyvät, ja sikiö tekee kohdussa muun muassa hengitys- ja imemisliikkeitä.

Kohtulihas supistelee koko naisen eliniän ja erityisesti raskausaikana: epäsäännölliset kivuttomat supistukset kuuluvat normaaliin raskauteen. Supistelut lisääntyvät raskauden loppua kohden.

Kohdun paino lisääntyy raskauden aikana alle 100 grammasta 1 000–1 200 grammaan. Kohdun, emättimen ja ulkosynnyttimien verekkyys kasvaa. Loppuraskaudessa sikiö kasvaa suhteellisesti enemmän kuin kohtulihas. Kohdun koon kasvua seurataan äitiysneuvolassa, koska se kertoo välillisesti sikiön kasvusta ja lapsiveden määrästä.

Normaali raskauden aikainen painonnousu on 8–15 kg. Pääosin painonnousu tapahtuu vasta 20. raskausviikon jälkeen. Nopea painonnousu alkuraskaudessa on merkki lihomisesta. Raskaudenaikainen painonnousu johtuu kohdun, sikiön, istukan ja lapsiveden painon lisäksi äidin verenkierron ja elimistön nestemäärän kasvusta. Normaalipainoisilla suositeltu painonnousu on 11–16 kg, lihavilla 5–9 kg ja alipainoisilla 13–18 kg. Painon nousuun voi vaikuttaa sekä ruokavaliolla että sopivalla liikunnalla.

Raskauden aikana kiertävä verimäärä lisääntyy ja veri ”laimenee”. Tämä ilmenee hemoglobiinipitoisuuden pienenemisenä 20.–32. raskausviikolla. Verenkierron virtausvastus vähenee ja verisuonet laajenevat. Tällöin myös verenpainetaso on vähän matalampi ja pulssi nopeampi. Raskauden aikana veren hyytymistaipumus lisääntyy, mikä suojaa liialliselta synnytyksenaikaiselta verenvuodolta mutta toisaalta altistaa verisuonitukokselle. Synnyttäjällä on yli litra enemmän verta kuin ennen raskautta, mikä myös osaltaan suojaa synnytysvuodon mahdollisilta haitoilta.

Ihon pigmenttialueet tummuvat raskauden aikana, erityisesti vatsan alakeskiviivassa, välilihassa ja rinnoissa nänninpihan alueella. Kasvoihin voi tulla maksaläiskiä. Toinen raskauteen liittyvä ihomuutos on raskausarpien ilmestyminen vatsan, reisien ja rintojen alueelle. Voimakas lihominen lisää raskausarpien esiintymistä, mutta myös sidekudoksen perinnöllisillä ominaisuuksilla on vaikutusta.

Raskauden aikana rinnat kasvavat, kun rintarauhanen valmistautuu maidon tuottamiseen. Rintojen koon kasvu johtuu verenkierron lisääntymisestä, rauhaskudoksen kasvusta sekä rasvan kertymisestä.

Raskausaikana usean hormonin pitoisuudet suurenevat. Progesteroni eli keltarauhashormoni rentouttaa sileää lihasta vähentäen supistelua mutta lisäten närästystä ja ummetusta. Relaksiini pehmentää sidekudoksia valmistaen lantiota synnytykseen. Prolaktiini valmistaa rintoja imetykseen. Estrogeeni lisää verenkiertoa ja kudosten kasvua. Synnytyksen käynnistymiseen vaikuttavat hormonien muutokset loppuraskaudessa.

Normaaliin raskauteen liittyy monenlaisia tuntemuksia ja oireita, jotka eivät aina ole mukavia. Erityisesti alkuraskauden aikana esiintyy raskauspahoinvointia ja väsymystä. Ruoansulatusvaivat, kuten närästys ja ummetus, ovat tavallisia. Peräpukamat tai suonikohjut voivat pahentua ja oireilla raskauden aikana. Nivelsiteiden löystyminen voi aiheuttaa kipuja lonkissa, selässä ja häpyliitoksessa. Normaaliin raskauteen voi liittyä öisin esiintyviä suonenvetoja ja jalkojen levottomuutta. Tihentynyt virtsaamisen tarve johtuu alkuraskaudessa kohdun kasvamisesta. Loppuraskaudessa sikiön tarjoutuva osa voi painaa virtsarakkoa ja aiheuttaa lisäksi virtsankarkailua. Odottajan ollessa selällään kookas kohtu voi painaa alaonttolaskimoa, jolloin laskimoveren virtaus sydämeen heikkenee, ja tästä voi seurata heikko ja huono olo (ns. supiinioireyhtymä). Tästä syystä loppuraskauden aikana suositellaan kylkiasentoa selinmakuun sijasta. Turvotukset tekevät olon raskaaksi, ja turvotteluun voi liittyä esimerkiksi sormien puutumista. Onneksi useimmat näistä oireista korjautuvat synnytyksen jälkeen.

Raskauteen voi liittyä ristiriitaisia tunteita. Normaaliin raskauteen kuuluu usein niin pelkoa ja jännitystä kuin myös mielialan heikkenemistä. Raskaus on sopeutumista ja kypsymistä tulevaan vanhemmuuteen. Vanhemmuuteen valmistautuminen on tärkeää molemmille vanhemmille. Myös seksuaalisuudessa voi tapahtua muutoksia (ks. Raskaus ja seksi). On hyvä tietää, että sukupuolielämä ei ole vahingollista normaalille raskaudelle.