Yleistä

Diabetes on sairaus, jossa verensokeri on pitkäaikaisesti koholla, koska elimistö ei tuota riittävästi insuliinia tai insuliini ei toimi normaalisti. Insuliini on haiman erittämä hormoni, jonka tehtävänä on auttaa sokeria siirtymään verestä soluihin, joissa sitä käytetään energianlähteenä.

Diabetes ei ole yksi sairaus, vaan siitä tunnetaan useita eri tyyppejä. Yleisimmät diabetestyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Aikuisilla tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen välinen raja ei aina ole selvä, ja joillakin ihmisillä voi esiintyä molempien tyyppien piirteitä. Jos diabeteksen tyyppi ei ole selvä, sitä voidaan tarvittaessa selvittää verikokeilla (ks. Diabeteksen laboratoriotutkimuksia).

Diabetes voi ajan myötä vaikuttaa moniin elimiin ja kehon toimintoihin, erityisesti silloin, jos verensokeri on pitkään huonossa hoitotasapainossa. Diabetekseen voi liittyä äkillisiä ongelmia, kuten liian matala verensokeri (hypoglykemia) tai liian korkea verensokeri, sekä happomyrkytys eli ketoasidoosi. Pitkäaikaisesti kohonnut verensokeri voi vaurioittaa erityisesti pieniä verisuonia ja heikentää ajan myötä näköä sekä munuaisten ja hermoston toimintaa. Lisäksi diabetes suurentaa sydän- ja verisuonitautien riskiä, minkä vuoksi verenpaineen, veren rasva-arvojen ja elintapojen merkitys korostuu diabeteksen hoidossa.

Diabeteksen yleisyys

Diabetes on yleinen sairaus, joka koskettaa monia suomalaisia joko omakohtaisesti tai lähipiirin kautta. Suomessa arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa diabetesta sairastavaa. Valtaosa heistä sairastaa tyypin 2 diabetesta.

Tyypin 2 diabeteksen yleistyminen liittyy muun muassa väestön ikääntymiseen sekä elintapojen muutokseen, jossa ruokailutottumukset, liikkuminen ja paino ovat vuosien myötä muuttuneet. Lisäksi arvioidaan, että merkittävällä osalla ihmisistä diabetes on vielä diagnosoimatta, koska sairaus voi kehittyä pitkään vähäoireisena.

Esidiabetes

Esidiabeteksella tarkoitetaan tilaa, jossa verensokeri on normaalia korkeampi, mutta ei vielä diabeteksen tasolla. Se kertoo sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä ja suurentuneesta riskistä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Esidiabetes ei kuitenkaan tarkoita, että diabetes olisi väistämätön. Elintapamuutoksilla, kuten ruokavalion parantamisella, liikunnan lisäämisellä ja painonhallinnalla, voidaan usein ehkäistä tai merkittävästi viivästyttää diabeteksen puhkeamista (ks. Verensokeri koholla, (esidiabetes)).

Eri diabetestyypit

Diabetesta on useita eri tyyppejä, jotka eroavat toisistaan sekä syntytavan että hoidon suhteen. Seuraavassa kuvataan lyhyesti tavallisimmat diabetestyypit.

Tyypin 2 diabetes on yleisin diabeteksen muoto. Siinä insuliinin vaikutus elimistössä on heikentynyt (insuliiniresistenssi), eikä insuliini enää pysty pitämään verensokeria normaalilla tasolla. Sairaus kehittyy yleensä vähitellen ja todetaan tavallisimmin aikuisiässä, mutta sitä esiintyy nykyisin yhä enemmän myös nuoremmilla. Insuliiniresistenssi liittyy usein ylipainoon, erityisesti keskivartalolle kertyvään rasvaan. Sisäelinten ympärille ja lihaksiin kertyvä rasva vaikuttaa elimistön aineenvaihduntaan ja heikentää insuliinin toimintaa, jolloin verensokeri alkaa vähitellen nousta.

Tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavat perinnöllisten tekijöiden lisäksi elintavat, kuten ruokailutottumukset, liikunnan määrä ja painon kehitys. Sairaus ilmenee usein vähitellen, ja verensokerin muutokset voivat alkaa jo kauan ennen kuin diabetes todetaan.

Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja. Tämän seurauksena elimistö ei pysty tuottamaan insuliinia riittävästi tai lainkaan. Sairaus alkaa usein äkillisemmin kuin tyypin 2 diabetes ja todetaan tavallisimmin lapsilla ja nuorilla, mutta se voi puhjeta missä iässä tahansa. Osalla aikuisista tyypin 1 diabetes kehittyy hitaammin. Tätä muotoa kutsutaan LADA-diabetekseksi, ja se voi alkuvaiheessa muistuttaa tyypin 2 diabetesta, vaikka taustalla on autoimmuunisairaus.

Tyypin 1 diabeteksen hoito perustuu aina insuliinin korvaamiseen, koska elimistö ei pysty tuottamaan insuliinia itse. Insuliinia annetaan pistoksina tai insuliinipumpulla. Hyvä omahoito tarkoittaa insuliiniannosten säätämistä syömisen, liikunnan ja verensokerimittausten perusteella. Elintavoilla, kuten säännöllisellä ruokailulla ja liikunnalla, on tärkeä rooli verensokerin hallinnassa, mutta ne eivät korvaa insuliinihoitoa tyypin 1 diabeteksessa.

Raskausdiabetes tarkoittaa raskauden aikana todettavaa sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, jossa verensokeri nousee tavallista korkeammaksi. Se todetaan yleensä raskauden puolivälin jälkeen sokerirasituskokeella.

Raskausdiabeteksen taustalla on raskauteen liittyvä insuliiniresistenssin lisääntyminen, ja sen kehittymiseen vaikuttavat perinnöllisten tekijöiden lisäksi elintavat sekä painon kehitys.

Raskausdiabetes on yleensä ohimenevä ja verensokeri normalisoituu synnytyksen jälkeen. Sillä on kuitenkin merkitystä sekä äidin että lapsen terveydelle, minkä vuoksi se pyritään tunnistamaan ja hoitamaan raskauden aikana.

Raskausdiabeteksen hoidon perusta on elintapahoito, erityisesti ruokavalio ja raskauteen sopiva liikunta. Tarvittaessa hoitoon voidaan lisätä lääkehoito; hoitovaihtoehtoina ovat insuliini, metformiini tai näiden yhdistelmä.

Raskausdiabeteksen sairastaneilla on suurentunut vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen, joten paastosokeria ja HbA1c-arvoa on syytä seurata myöhempinä vuosina ajoittain, vaikka synnytyksen jälkeinen glukoosirasitus olisi ollut normaali. Terveellisten elintapojen ylläpito pienentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen tai raskausdiabetekseen myöhemmin (ks. Raskausdiabetes).

Harvinaisempia diabeteksen muotoja ovat perinnölliset MODY-diabetekset, jotka johtuvat yksittäisen geenin muutoksesta. Ne todetaan usein nuorella iällä, ja ne voivat alkuvaiheessa muistuttaa tyypin 1 tai tyypin 2 diabetesta.

MODY-diabeteksessa hoito ja ennuste vaihtelevat alatyypin mukaan, ja osassa tapauksista insuliinihoitoa ei tarvita. Diagnoosin varmistaminen on tärkeää, koska oikea diagnoosi vaikuttaa hoidon valintaan.

Diabetes voi kehittyä myös haiman sairauksien, kuten pitkäaikaisen haimatulehduksen, haimaleikkauksen tai haimakasvaimen, seurauksena. Tällöin diabetes johtuu haiman vaurioitumisesta ja insuliinin tuotannon vähenemisestä, ja hoito muistuttaa usein tyypin 1 diabeteksen hoitoa.

Diabeteksen oireet

Diabetes voi aiheuttaa erilaisia oireita. Tavallisia selvästi kohonneeseen verensokeritasoon liittyviä oireita ovat lisääntynyt jano, virtsaamistarpeen lisääntyminen, väsymys ja tahaton laihtuminen.

Oireet voivat olla epämääräisiä, ja ne kehittyvät usein vähitellen. Siksi diabetes todetaan monilla verikokeiden perusteella ilman, että sairastunut on itse huomannut selkeitä oireita. Tyypin 1 diabeteksessa oireet alkavat usein nopeammin ja voivat olla voimakkaampia.

Milloin hoitoon?

Äkillisesti alkavat tai nopeasti pahenevat, kohonneeseen verensokeriin viittaavat oireet edellyttävät viivytyksetöntä hoitoon hakeutumista. Jos paino laskee 3–5 kiloa lyhyessä ajassa ilman selvää syytä, on syytä hakeutua tutkimuksiin.

Erityisesti tyypin 2 diabetes voi kehittyä pitkään ilman selviä oireita. Riskitekijöitä ovat muun muassa lähisukulaisella todettu tyypin 2 diabetes, ylipaino, vyötärölihavuus, aiemmin todettu raskausdiabetes tai esidiabetes, kohonnut verenpaine tai sydän- ja verisuonisairaus. Tyypin 2 diabeteksen riskiä voidaan arvioida diabeteksen riskitestillä – kohonnut riskipistemäärä on hyvä syy hakeutua tutkimuksiin.

Diabeteksen toteaminen

Edellä mainitut oireet tai riskitesti voivat herättää epäilyn diabeteksesta. Diabeteksen toteamiseen tarvitaan verikokeita.

Diabeteksen toteamisessa käytetään tavallisimmin paastoverensokeria ja sokerihemoglobiinia (HbA1c). Paastoverensokeri mitataan aamulla vähintään kahdeksan tunnin syömättömyyden jälkeen. Diabeteksen raja-arvona pidetään paastoverensokeria, joka on toistuvasti vähintään 7,0 mmol/l. Sokerihemoglobiini eli HbA1c kuvaa verensokerin keskimääräistä tasoa viimeisten viikkojen aikana. Diabeteksen raja-arvona pidetään HbA1c-arvoa 48 mmol/mol tai enemmän. Tarvittaessa diabeteksen toteamiseen käytetään myös glukoosirasituskoetta, jossa verensokeri mitataan ennen sokeriliuoksen nauttimista ja kahden tunnin kuluttua sen jälkeen. Kahden tunnin arvo 11,1 mmol/l tai enemmän viittaa diabetekseen.

Jos paastoverensokeri on 6,1–6,9 mmol/l, glukoosirasituskokeen 2 tunnin arvo 7,8 mmol/l–11,0 mmol/l, tai HbA1c-arvo 42–47 mmol/mol, puhutaan esidiabeteksesta, joka kertoo suurentuneesta riskistä sairastua diabetekseen.

Diabeteksen hoito

Diabeteksen hoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä ja normaalin pituinen elämä, diabetekseen liittyvien lisäsairauksien välttäminen sekä sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia. Tämän vuoksi verensokeri pyritään pitämään mahdollisimman lähellä normaalia sekä huolehtimaan verenpaineen ja veren kolesteroliarvojen pysymisestä tavoitetasolla. Hoito on pitkäaikaista ja edellyttää usein päivittäisiä valintoja ja säännöllistä seurantaa.

Elintavat ovat keskeinen osa diabeteksen hoitoa kaikissa diabetestyypeissä. Erityisesti tyypin 2 diabeteksessa elintapamuutoksilla voidaan parantaa verensokeritasapainoa merkittävästi ja joissakin tapauksissa verensokeri voi normalisoitua pitkäksi aikaa ilman lääkehoitoa.

Monilla diabetesta sairastavilla hoitoon kuuluu myös lääkehoito tai insuliini. Tyypin 1 diabeteksessa insuliini on välttämätöntä, kun taas tyypin 2 diabeteksessa lääkitys valitaan yksilöllisesti elintapahoidon rinnalle.

Diabeteksen hoitoon kuuluu verensokerin seurannan lisäksi myös muiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hoito. Verenpaineen ja veren rasva-arvojen pitäminen tavoitetasolla on tärkeä osa kokonaisvaltaista hoitoa ja vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä tukee toimintakykyä. Tietyillä tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytettävillä lääkkeillä, kuten SGLT2:n estäjillä ja GLP-1-valmisteilla, on diabeteksen lisäksi muitakin terveyshyötyjä, ja niitä voi olla tarpeen käyttää osana hoitoa riippumatta verensokeritasosta tai metformiinihoidosta.

Diabeteksen hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja sitä seurataan säännöllisesti terveydenhuollossa. Hoidon tavoitteet ja keinot voivat muuttua ajan myötä elämäntilanteen ja sairauden kulun mukaan. Hoidosta kerrotaan tarkemmin erillisissä diabeteksen hoitoa käsittelevissä artikkeleissa (Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoito ja Raskausdiabetes).

Diabeteksen lisäsairaudet

Diabetekseen voi liittyä lisäsairauksia, jotka kehittyvät usein hitaasti vuosien kuluessa. Niiden riski on sitä suurempi, mitä pidempään verensokeri on ollut koholla. Myös kohonnut verenpaine, koholla olevat veren rasva-arvot ja tupakointi suurentavat lisäsairauksien riskiä.

Pitkäaikaisesti koholla oleva verensokeri vaurioittaa sekä pieniä että suuria verisuonia ja hermoja. Tämän seurauksena voi kehittyä diabeteksen silmäsairaus, munuaissairaus ja hermovaurioita, jotka ilmenevät erityisesti alaraajoissa tuntoaistin muutoksina, kipuina ja jalkojen haavaumina.

Diabetesta sairastavan on tärkeää huolehtia suun ja hampaiden terveydestä ja käydä vähintään vuosittain suun terveyden tarkastuksessa. Riski hampaiden kiinnityskudoksen sairaudelle eli parodontiitille on keskimääräistä suurempi. Lisäksi suun tulehdukset nostavat verensokeria ja suurentavat valtimosairauksien riskiä.

Diabetes suurentaa myös sydän- ja verisuonitautien, kuten sydäninfarktin ja aivoverenkiertohäiriöiden, riskiä. Siksi lisäsairauksien ehkäisyssä keskeistä on diabeteksen hyvän hoidon lisäksi verenpaineen ja veren rasva-arvojen hallinta sekä tupakoimattomuus. Viime vuosina on saatu näyttöä siitä, että tietyillä tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävillä lääkkeillä, kuten SGLT2:n estäjillä ja GLP-1-valmisteilla, voidaan verensokerin hallinnan lisäksi pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä suojata sydämen ja munuaisten toimintaa.

Lisäsairauksien kehittymistä voidaan usein ehkäistä tai hidastaa hyvällä kokonaisvaltaisella hoidolla, säännöllisellä seurannalla ja varhaisella muutoksiin puuttumisella.

Diabeteksen ehkäisy

Tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole olemassa ehkäisevää hoitoa, mutta asiaa tutkitaan aktiivisesti.

Tyypin 2 diabetesta voidaan usein ehkäistä tai sen puhkeamista voidaan viivästyttää elintapojen avulla. Painonhallinta, terveellinen kasvispainotteinen ruokavalio ja riittävä liikunta ovat keskeisiä keinoja ehkäisyssä. Melko pienetkin muutokset voivat pienentää sairastumisriskiä, isommat muutokset vastaavasti enemmän.

Ehkäisevät toimet ovat erityisen tärkeitä henkilöillä, joilla diabeteksen riski on tavallista suurempi, kuten niillä, joilla on todettu esidiabetes, joiden lähisukulaisella on tyypin 2 diabetes, sekä naisilla, joilla on ollut raskausdiabetes.

Tyypin 2 diabeteksen riskiä voidaan arvioida erilaisilla riskitesteillä, joita hyödynnetään terveydenhuollossa ja itsearvioinnissa.